1921–1940
Veikko Haukkavaara (vuoteen 1924 Falkenberg; 1921 Tampere–2004 Tampere) asui suurimman osan lapsuuttaan ja nuoruuttaan Tampereen keskustassa sijaitsevassa kivitalossa, jonka osoite on Hatanpään valtatie 14. Hänen isänsä Verus Haukkavaara toimi tukkuliikkeen edustajana ja kiersi Oldsmobile-autolla maaseutukauppiaiden luona. Äiti Ida Haukkavaara (o.s. Lindberg) huolehti kodista ja neljästä lapsestaan. Kesät Veikko vietti vanhempiensa ja sisarustensa kanssa Tottijärvellä kauppias Murron Pyhäjärven rannalla sijainneessa kesäpaikassa.
1930-luvun lopulla Veikko Haukkavaara meni lentokoneasentajaksi Valtion lentokonetehtaalle. Talvisodan ajan hän korjasi ja koekäytti sotilaslentokoneiden moottoreita Kokkolassa.
1941–1944
Rintamalla.
Haukkavaara osallistui Jatkosotaan ja Lapin sotaan 1941–1944 Panssaripataljoonan ja Panssariprikaatin mukana. Samassa yksikössä palveli kuvanveistäjä Uuno Nurmi, joka suoritti ABC-piirustuskoulun kirjekurssia. Hänen työskentelynsä seuraaminen osaltaan sai Haukkavaaran kiinnostumaan piirtämisestä.
Kesällä tai syksyllä 1944 otetussa kuvassa Haukkavaara seisoo suomalaisten pitkäputkiseksi Sotkaksi kutsuman T-34/85:n päällä (alh. oik.).
Ratsastajapatsas tai Jarrut päälle, 1974 (vas. ylh.).
Sotapäällikkö ratsuineen on tavallinen aihe eri puolilla maailmaa. Aiheen käsittely tässä veistoksessa on kuitenkin epätavallinen. Siinä taiteilija on kuvannut ratsun heittämässä ratsastajaa selästään. Ennen sotaa kuvanveistäjä uskoi ainakin jonkin verran sankaritarinoihin. Hän menikin vapaaehtoisena armeijaan. Sittemmin hän huomasi sankaritarinoiden ja sankariveistosten kertovan huonosti sodan todellisuudesta. Taiteilijan kritiikki ei kohdistu kehenkään tiettyyn yksilöön.
1945–1970
Vuodenvaihteessa 1944–1945 Haukkavaara palasi lentokoneasentajaksi Valtion lentokonetehtaalle Tampereelle, ja vuonna 1946 hän solmi avioliiton Maija-Liisa Salon kanssa. Hän harjoitteli piirtämistä, kävi taidenäyttelyissä ja hankki taidekirjoja. Erkki Tantun 1947 ostettu puupiirros on ensimmäinen taidehankinta.
Valtion lentokonetehdas.
Haukkavaara teki myös teknisiä parannuksia Valmetin valmistamiin laitteisiin. Hän esimerkiksi suunnitteli linja-autoon uuden sarjatuotantoon soveltuvan ikkunan lukkolaitteineen ja sen valmistamiseen tarvittavat työkalut. Suunnitteluosaston henkilökunta kävi tarkkuusmitan kanssa mittaamassa Haukkavaaran rakentaman mallin työpiirustusten tekemistä varten. Ensimmäisistä parannuksista hän sai mukavia palkintoja kuten seinäkellon tai ilmapuntarin. Kun parannusehdotuksia tuli useita lisää, palkkiot pienenivät. Valmetin valmistamaan paperikoneeseen suunnitellusta parannuksesta (suuren koneen yksityskohta, jonkinlainen liikkuva osa) ei lupauksista huolimatta tullut palkkiota, eikä keksijäkään kysellyt asiasta myöhemmin.
Haukkavaara teki Valmetilla ollessaan paljon piirroksia työtovereistaan ja toisinaan kuvia tehtaan tapahtumista. Vasemmalla oleva karikatyyri on 1950-luvulta ja kopioitu mustavalkoisesta valokuvasta. Oikealla olevat karikatyyrit ovat 1960-luvulta, jolloin Haukkavaara teki sivutyönään levikiltään Suomen toiseksi suurimman sanomalehden ajankohtaispiirroksia.
Tampereen työväenopisto.
Kuva Tampereen työväenopiston piirustuskurssilta. Vasemmalla Veikko Haukkavaara piirtää, ja oikealla on opettajana toiminut taidemaalari Tauno Hämeranta.
Tampereen työväenopisto tarjosi varsin hyvää kuvataiteen opetusta. Koulutus oli samanlaista kuin varsinaisissa taidekouluissa. Useat sen opettajat olivat itse opiskelleet Ateneumissa tai ulkomaalaisissa taideakatemioissa.
Työväenopistossa opetettiin myös taidegrafiikan menetelmiä. Alhaalla vasemmalla oleva puupiirros Lumenajajat oli mukana Tampereen Taiteilijaseuran vuosinäyttelyssä 1953. Se on Haukkavaaran ensimäinen jurytetyssä taidenäyttelyssä esillä ollut teos. Haukkavaara teki jonkin verran puupiirroksia 1950- ja 1960-luvuilla. Useat ammattigraafikot ovat pitäneet niitä lajissaan merkittävinä. Oikealla oleva kuivaneulaharjoitelma on tehty työväenopiston grafiikan kurssilta vuonna 1954.
Ajankohtaispiirroksia ja kuvituksia.
Veikko Haukkavaara piirsi kuvituspiirroksia ja pilakuvia ainakin Aamulehteen, Kansan Lehteen ja Päivän Sanomiin. Ensimmäiset lehtikuvitukset julkaistiin 1940-luvun lopulla. Ylhäällä oikealla oleva piirros on julkaistu Aamulehdessä 1960-luvun jälkipuoliskolla.
Päivänkohtaisilla piirroksilla oli tavallisesti kiire, ja toisinaan se näkyy piirroksista. Valmetilla tehdyn täyden työpäivän jälkeen pilapiirtäjä luki sanomalehtiä, otti lyhyet unet ja keksi aiheen piirrokselle. Valmiin piirroksen täytyi olla kello 21 Aamulehden päätoimittajalla. 1960-luvun lopulla piirrokset julkaistiin samalla aukeamalla kuin pääkirjoitukset, ja päätoimittaja arvioi piirrosten yhteensopivuuden lehden linjan kanssa. Aina välillä päätoimittaja ei hyväksynyt tehtyä pilapiirrosta. Piirtäjä sai palkkion vain julkaistuista teoksista.
Aamulehden päätoimittaja Jaakko Hakala tarjosi Haukkavaaralle vakituista työpaikkaa vuonna 1964. Vain päivää ennen työsopimusneuvottelua päätoimittaja Hakala menehtyi sairauskohtaukseen. Ehkä veistokset olisivat jääneet tekemättä, jos Haukkavaara olisi tuolloin siirtynyt Aamulehden palvelukseen.
Vuonna 1968 Aamulehti julkaisi pilapiirroksen, jonka aiheena oli Tsekkoslovakian miehitys. Kuvassa esiintyivät Leonid Breznev ja Alexander Dubcek. Neuvostoliiton suurlähetystö ilmoitti Suomen ulkoministeriölle tuon piirroksen olevan loukkaava pääsihteeri Brezneviä kohtaan. Ulkoministeriössä ei heti päästy yksimielisyyteen käytettävästä taktiikasta. Toisten mielestä pilapiirrosta olisi pitänyt paheksua, koska ”se oli suunnattu Neuvostoliiton johtohenkilöitä vastaan”. Lopulta ulkoministeriö päätti olla moittimatta piirrosta, koska Breznev ei ollut Neuvostoliiton muodollinen valtionpäämies. Lähde:Vihainen joululahja itänaapurista, Lähteenkorvan ja Pekkarisen artikkeli Aamulehdessä 30.4.2000 (Voi olla julkaistu myös 9.3.1997, asiaa selvitetään).
Myös presidentti Kekkonen teki tiettäväksi, jos hän ei pitänyt pilapiirroksesta. Ainakin kerran Aaltosen kenkätehtaan toimitusjohtaja vuorineuvos Kivekäs välitti presidentti Kekkosen terveiset pilapiirtäjälle tehtaan konttorissa työskennelleen Maija-Liisa Haukkavaaran kautta. Vuorineuvos mainitsi myös olevansa eri mieltä Kekkosen kanssa: "Maija menee ja kertoo miehelleen, että hän voi piirtää kuten ennenkin". Maija-Liisa Haukkavaara antoi luvan kertoa tästä 2010-luvulla.
Presidentti Kekkonen kutsui Haukkavaaran puolisoineen Linnan juhliin vuonna 1973. Presidentti Koivisto hankki kuvanveistäjän töitä lahjoiksi, ja häneltä kutsu itsenäisyyspäivän vastaanotolle tuli 1985.
1971–2004
Vapaaksi taiteilijaksi.
Kuvataiteet kiinnostivat Haukkavaaraa 1940-luvulta lähtien. Perheen ja sukulaisten kanssa Pohjoismaihin 1960-luvulla tehdyillä automatkoilla tulivat matkakohteiden tärkeimmät taidemuseot tutuiksi. Tukholman Moderna Museetissä oli 1966 Niki de Saint Phallen naishahmoja ja Jean Tinguelyn liikkuvia teoksia, joista Haukkavaara piti. Suomalaisista näyttelyistä voisi mainita varhaiset Ars-näyttelyt ja Oriveden Purnun alkuaikojen näyttelyt.
Haukkavaara teki hitsaamalla 1960-luvulla joitakin ei-esittäviä veistoksia. Joskus 1960-luvun lopulla hän ryhtyi valmistamaan metallipaloista ja teräslevyistä eläinveistoksia, toisinaan myös ihmishahmoja. Ensimmäinen yksityisnäyttely, jossa näitä teoksia oli esiteltiin, oli Tampereella Taidesalonki Husassa 1970 (kuva ylhäällä). Seinillä olevat maalaukset eivät ole Haukkavaaran teoksia. Kuvanveistäjä sai veistoksiaan myytyä ja huomasi voivansa elää tekemällä taidetta.
Haukkavaara halusi liittyä Suomen Kuvanveistäjäliittoon, johon kuuluvia pidettiin ammattitaiteilijoina. Kuvanveistäjäliittoon päästäkseen piti tulla hyväksytyksi kolmeen Suomen Taiteilijaseuran järjestämään valtakunnalliseen näyttelyyn ja hankkia suosittelijat. 1970-luvun alussa tämä oli varsin vaikeaa. Osallistujat näihin näyttelyihin valitsi ammattitaiteilijoista valittu jury, ja suurin osa halukkaista reputettiin. Haukkavaara osallistui vaadittuihin näyttelyihin ja liittyi Suomen Kuvanveistäjäliiton. Vuonna 1971 kuvanveistäjäliittoon kuului 83 jäsentä.
Vuonna 1971 Haukkavaara jäi pois vakituisesta palkkatyöstä ja ryhtyi vapaaksi kuvanveistäjäksi.
Jorma Savolainen.
Jorma Savolainen ja Veikko Haukkavaara poseeraavat Savolaisen Suvi-Pinxin pihamaalla 1970-luvulla.Tutustuminen galleristi, kanslianeuvos Jorma Savolaiseen aukaisi Haukkavaaralle uusia ovia.
Maaliskuussa 1971 Metallin lakon aikaan Haukkavaara kävi Jorma Savolaisen Yrjönkadun galleriassa ja tarjosi töitään Suvi-Pinxiin. Galleristi suostui katsomaan kuvanveistäjän autoon pakattuja veistoksia, kun kuuli tämän osallistuneen Suomen Taiteilijaseuran järjestämään jurytettyyn näyttelyyn. Nähtyään veistokset Savolainen otti ne myytäviksi galleriaansa. Vielä saman päivän iltana hän soitti kuvanveistäjälle ja kertoi myyneensä kaikki veistokset ja haluavansa niitä lisää.
Länsi-Saksaan.
Jorma Savolainen järjesti yhdessä Asko Oy:n kanssa Länsi-Saksaa vuosina 1972–1975 kiertäneen Junge Kunst aus Finland -näyttelyn, johon myös Haukkavaara osallistui. Saksassa pidettiin Haukkavaaran veistoksista, ja siellä myydyt työt olivat merkittävä tulonlähde taiteilijalle.
Kuvanveistäjää pyydettiin 1974 suunnittelemaan kolme veistosta Duisburgin kaupungin eläintarhaan. Säilyneissä kirjeissä, joista useiden lähettäjänä tai vastaanottajana oli Duisburgin ylipormestari, mainitaan kaksi kolmimetristä eläinveistosta ja luonnollista kokoa oleva ihmisaiheinen veistos. Tilaaja esitti, että veistokset olisi valmistettu Duisburgissa, mutta kuvanveistäjä ei halunnut muuttaa Saksaan. Asiaan vaikutti osaltaan se, että hänelle oli juuri valmistunut Tampereelle omakotitalo ja kahden asuinkerroksen korkuinen työhuone. Suunnitelluista veistoksista valmistui vain humoristinen juopunutta miestä esittävä veistos, jonka kuvanveistäjä teki 1975 työhuoneessaan Tampereella.
Duisburgin Wilhelm Lehmbruck -museon johtaja mainitsi 1974 lähettämässään kirjeessä Haukkavaaran näyttelyn. Hän sanoi ajatelleensa Studionäyttelyä, johon tulisi 25 pienehköä veistosta ja piirroksia. Kiireinen kuvanveistäjä ei kyennyt lupaamaan töitään näyttelyyn, vaikka olisi halunnutkin.
Drei Künstler aus Tampere -näyttely kiersi 1979–1982 seuraavissa paikoissa: Berliini, Essen, Herten, Bonn, München, Köln, Düsseldorf, Stuttgart, Mannheim, Hamburg, Wiesbaden ja Nürnberg. Mukana olivat Raimo Kanerva, Matti Alapoti ja Veikko Haukkavaara. Kuva veistoksesta: Pekka Tarvonen
Näyttelyn järjestäjän vuonna 1979 lähettämien luetteloiden mukaan Berliinissä myytiin 30 ja Essenissä 20 veistosta. Berliinissä se tarkoitti runsasta puolta esillä olleista töistä.
Näyttelyitä.
Haukkavaaralla oli yksityisnäyttely Tampereen Nykytaiteen museossa 1978. Juhani Riekkola kuvasi näyttelyjulisteessa käytetyn valokuvan kuvanveistäjän idean pohjalta (ylh. vas.).
Vuonna 1983 Haukkavaaralla oli yksityisnäyttelyt Wäinö Aaltosen museossa, Tampereen Nykytaiteen museossa ja Punkaharjun Retretissä.
Ruotsin kuningaspari vieraili elokuussa 1983 Retretissä. Helsingin Sanomien kuvateksti kertoo: "Marinna Nordling esitteli kuningasparille ja rouva Tellervo Koivistolle Veikko Haukkavaaran veistoksen Retretin pihamaalla. – – ". Teksti: Olli Ainola ja Ilkka Malmberg.
Kuvat: Pentti Koskinen ja Erkki Laitila
1980-luvun lopulla Haukkavaara työskenteli ahkerasti ja lainasi mielellään veistoksiaan näyttelyihin. 90-luvulla puhjennut sairaus alkoi vaikeuttaa työskentelyä, ja viimeisen veistoksensa hän valmisti 1993.